<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Virvon varvon vitsa uusi,

kaunis niin kuin kukkiva kuusi.

Elämän onnea kun toivotan sulle,

lahjan pienen annat kai mulle

 

(Tämän virpoluvun opetti ystäväni äiti ollessani noin viisivuotias.)

 

Palmusunnuntai on täällä taas! Harmillista kyllä, olemme tänään Miehen kanssa suurimman osan päivästä pois kotoa. Toivottavasti edes pari virpojaa ehtii käydä ennen kuin lähdemme, muuten meille (tai siis minulle, Mies ei tykkää makeasta) jää syötäväksi aivan liikaa pääsiäiskarkkia.

 

Virpominen oli keskeinen osa lapsuuttani ja nuoruuttani. Kävin virpomassa viimeisen kerran viisitoistavuotiaana vuotta nuoremman ystävättäreni kanssa. Äitini ei todellakaan tiennyt asiasta, sillä hän oli todennut minut liian vanhaksi "kerjuupuuhiin" jo monen monta vuotta aikaisemmin. Hiukset piti letittää ja naamat maalata aivan omin voimin. Vitsoja tehtailimme ystäväni sallivamman kodin ilmapiirissä jo monta päivää aikaisemmin. Omassa kaupunginosassa virpomisessa ei tietysti ollut mitään järkeä, koska siitä olisi jäänyt helposti kiinni. Siksi raahasimmekin vitsamme parin kilometrin päähän, Vantaalle.

 

Minulla oli suureellisia suunnitelmia tuolloin, 1990-luvun puolivälissä. Halusin oman tietokoneen, mutta äitini ei ollut kiinnostunut sellaista sponsoroimaan. Virpominen oli tunnetusti hyvä tapa hankkia rahaa, ja ajattelin saavani jonkinlaisen pesämunan tietokonetta varten. Kahdenkymmenenviiden markan viikkorahalla olisi koneen säästämiseen mennyt ikuisuus.

 

Virpominen ON tuottoisaa puuhaa. Saimme ystäväni kanssa molemmat yli 400 markkaa ja lisäksi tolkuttoman kasan karkkia.

 

Jaksoin jatkaa rahan säästämistä muutaman kuukauden ajan, mutta tajusin lopulta etteivät säästöni ikinä tule riittämään tietokoneeseen. Oli katkeraa luovuttaa. Onneksi äitini muutti yllättäen mieltään seuraavan vuoden alussa, ja osti minulle ja veljelleni yhteiseen käyttöön tietokoneen, joka sijoitettiin keittiön nurkkaan (keittiö oli ainoa huone, joka ei aiheuttanut riitaa ja suosimisväitteitä). Näin alkoi sosiaalinen elämä virtuaalissa. Ensin pyörin höpöttelemässä Mbnetissä, mutta pian jo ihka oikeassa internetissä. Toisiaan ovat seuranneet IRC, BatMUD, Icesus, erinäiset keskusteluforumit ja lopulta blogit.