Vuokrasimme Miehen kanssa viikonloppuna Narnian tarinat: Velho ja leijona -elokuvan. Minulla oli melko suuria odotuksia leffan suhteen, olihan jo muinoin televisiossa esitetty Narnia-sarja tehnyt minuun poikkeuksellisen suuren vaikutuksen lapsena. Lucyn päätyminen vaatekaapin halki toiseen – ihmeellisempään – maailmaan, oli jotain mikä jäi vuosiksi askarruttamaan mieltäni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Luin Narnia-sarjan kirjat arviolta kaksitoistavuotiaana ja muistaakseni pidin niitä melko hyvinä. En kuitenkaan niin hyvinä, että olisin tullut myöhemmin lainanneeksi niitä kirjastosta uudestaan. Viime aikoina on kyllä tehnyt mieli.
Narnia-elokuva oli valitettavasti suuri pettymys sekä teknisesti että muutenkin. Miten on mahdollista, että viime vuonna ilmestyneessä – ja ilmeisen suurella rahalla tehdyssä – elokuvassa voi olla paikoin tuskallisen kömpelöä animaatiota ja huonosti taustaan istuvia – suorastaan leikatun näköisiä – ihmishahmoja? Kun nykyään pystytään toteuttamaan visuaalisesti uskomattoman upeita elokuvia, ihmetyttää miksi Narnian tarinat poikkeaa joukosta. Johtuuko se siitä, että kyseessä on (pääasiassa) lapsille suunnattu leffa. Ehkä ajatellaan, että lapset eivät ole niin vaativia katsojia kuin aikuiset?
Kömpelyydet teknisessä toteutuksessa olisi voinut vielä hyväksyä, jos elokuva itsessään olisi ollut mukaansatempaava. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Monin paikoin Velho ja leijona oli ylettömän mahtipontinen, suorastaan korni. Jopa siinä määrin, että oli vaikea päättää pitäisikö siihen yrittää suhtautua vakavasti vai purskahtaa suosiolla nauruun. Mielestäni elokuvasta puuttui kokonaan se taianomaisuus ja lumous, joka oli ominaista muinoin esitetylle televisiosarjalle. Tai ehkä minusta on vain tullut vanha ja kyyninen, enkä osaa suhtautua tarinaan samalla tavalla kuin lapsena.
Koska jo viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun olen Narnia-sarjan kirjat lukenut, en voi väittää muistavani kovin tarkasti tarinan kulkua. Olisikin mielenkiintoista nyt lukea Velho ja leijona uudestaan ja verrata onko se yhtä ärsyttävän mahtipontinen, teennäinen ja epäuskottava kuin elokuvakin. Ehkäpä vika onkin kirjassa eikä elokuvassa.
Kommentit