Tampereen museoiden käyttämän Siiri-tietokannan internetversio julkistettiin eilen. Näin kertoi siis museokeskus Vapriikin amanuenssi Riitta Kela Museoliiton ylläpitämällä, museoalalla työskenteleville ja alasta kiinnostuneille tarkoitetulla museoposti -sähköpostilistalla tänään. Siirissä on mahdollista tutustua Tampereen museoiden esine- ja valokuvakokoelmiin, vaikkakin nyt varhaisvaiheessa vain osa tietokantaan luetteloiduista kokoelmista on pantu esille nettiin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

”Siiri-tietokanta sisältää laajan valikoiman Tampereeseen ja Pirkanmaahan liittyviä esineitä sekä valokuvia aina 1800-luvulta lähtien. Kuvat kertovat arkielämästä, työnteosta ja maiseman muutoksesta. Esineet liittyvät niin arkeen, kulttuuriin kuin teollisuuteen. Mukana on kiehtova valikoima ryijyjä, kenkiä, koneita, taikakaluja, julisteita, kahvikuppeja ja tamperelaisen tekstiiliteollisuuden esineistöä.”

 

Monien museoiden tavoitteena on saada kokoelmansa esille internetin ihmeelliseen maailmaan lähitulevaisuudessa. Siirin lisäksi netistä löytyvät muun muassa suomalaiseen metsäkulttuuriin liittyviä kuvia ja esineitä esittelevä Kantapuu sekä Museoviraston kokoelmaselain.

 

Internetissä kokoelmat, jotka kenties muuten jäisivät hyvinkin etäisiksi, tulevat suuremman kansanosan käyttöön. Ehdottomasti kannatettavaa! Lisäksi museoiden nettiin saatetut kuvatietokannat helpottavat merkittävästi kuvatilausasioiden hoitoa. Sopivaa kuvaa etsivän ei tarvitse matkustaa museolle kuva-arkistoa selaamaan. Erittäin käytännöllistä etenkin silloin, kun museo sijaitsee eri paikkakunnalla kuin kuvaa etsivä henkilö.

 

Kuvapalvelut ovat melko keskeinen osa monien museoiden toimintaa. Kuvia tilaavat lukuisat eri tahot: toimittajat lehtijuttujaan varten, tutkijat artikkeleihinsa tai väitöskirjoihinsa kuvitukseksi, opinnäytetöiden ja historiikkien kirjoittajat, muut museot näyttelyihinsä sekä monet muut syystä tai toisesta kuvista kiinnostuneet. Asiakkaan kannalta on tietenkin ikävää, että kuvien tilaaminen on yleensä maksullista. Kuvan skannaus- ja käsittelykustannusten lisäksi peritään käyttömaksu, mikäli kuva on tarkoitus julkaista jossain. Museoiden käyttömaksut ovat käsittääkseni yleensä melko pieniä verrattuna kaupallisten kuvapankkien hintoihin.

 

Päädyin eilen sattumalta Blogi numero 101:n, jossa oli kiinnostava Suomen Rautatiemuseota koskeva postaus. Vielä tätäkin kiinnostavammaksi osoittautui postauksessa annettu linkki vaunut.org:ssa käytyyn keskusteluun. Suosittelen lämpimästi kyseisen keskustelun lukemista, mutta koska sitä on sangen mittavasti, referoin tässä lyhyesti mistä nyt kiistellään.

 

Vaunut.org:ssa oli julkaistu Suomen Rautatiemuseon kokoelmiin kuuluvia valokuvia ilman, että näistä oli maksettu asianmukaisia käyttölupamaksuja tai ylipäätään ilmoitettu kuvien käytöstä museolle. Rautatiemuseo oli havainnut kuvat netissä ja lähettänyt laskun kuvien käytöstä asianosaiselle henkilölle. Ja kansa raivoaa!

 

Monella tuntuu olevan sellainen näkemys, että museoilla ei ole oikeutta harjoittaa mitään kaupallista toimintaa, koska ne ovat kulttuurilaitoksia. Kaupallisen toiminnan harjoittaminen nähdään merkkinä jostain pahasta (suorastaan pahuudesta?), joka alentaa museon arvoa. Näin ollen kuvien luvattomaan käyttöön ei suhtauduta varkautena – kuten moneen muuhun vastaavaan asiaan voitaisiin suhtautua – vaan ainoana oikeana tapana toimia. Pelottavaa.

 

Museoiden rahatilanne on tyypillisesti heikonlainen, eikä suinkaan ole yleistä että museo tekisi voittoa. Tapoja koettaa pitää kulttuurilaitos pystyssä (erilaisten tukien lisäksi) ovat muun muassa maksulliset sisäänpääsyt, museokaupan ylläpitäminen, kuvapalvelut ja tilojen vuokraamiset. Eivät museot näillä konsteilla rikastu. Niillä voidaan kuitenkin osoittaa päättäville tahoille, että museo todella on keskeinen kulttuurilaitos: siellä käy ihmisiä ja se tekee rahaa (edes hiukkasen). Tällöin eivät ehkä aivan niin helposti ala keskustelut museon kannattamattomuudesta ja siitä mitä asialle pitäisi tehdä tulevaisuudessa...

 

Moni vaunut.org:n keskustelijoista julistanut, ettei kuuna päivänä tule jalallaan Suomen Rautatiemuseoon – moiseen riistäjämuseoon – astumaan. Itse taidan piipahtaa siellä ensi sunnuntaina.