Etsin aikaisemmin vanhoista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun lääkärikirjoista mainintoja allergioista, mutta huonolla menestyksellä. Nyt kuitenkin lykästi. Max Oker-Blomin ja G. V. Levanderin vuonna 1913 toimittamasta Kodin lääkärikirja. Neuvonantaja terveille ja sairaille (toinen painos) -kirjasta löytyi sellainen sairaus kuin ”heinäkuume”. Sitä kuvataan näin:

 

Heinäkuumeen oikeasta syystä ei olla vielä täysin selvillä, se vain on varmaa, että tauti riippuu mitä lähimmin kasvien kukkimisesta, vaikuttakoonpa sen sitten siitepöly, ilmaan haihtuneet öljyt tahi muut aineet, jotka kukkiessa syntyvät auringon valon vaikutuksesta, tahi sitten loiseliöt, jotka siitepölyn mukana tunkeutuvat hengityselimiin. Kokemus on näyttänyt, että usein kaikki samalla seudulla olevat henkilöt, joilla on taipumusta heinäkuumeeseen, sairastuvat samana päivänä. -- --

     Omituista on, että maalaisrahvas, joka on hyvin paljon tekemisissä kasvikunnan kanssa, säilyy taudilta, ja että muistakin sairastuvat vain sivistyneet henkilöt, joten näyttää siltä, kuin henkinen työskentely ja yleinen heikkohermoisuus lisäisi taipumusta heinäkuumeeseen. -- --

     Varmaa lääkettä tähän tautiin ei ole olemassa. Kuitenkin saavat useimmat potilaat helpotusta, jopa muutamat paranevatkin, kun saadaan nenän alimman kuorikon turvotus sulamaan. -- --

     Se, jolla ei ole tilaisuutta muuttaa kukkima-ajaksi pois kotiseudultaan, välttäköön, mikäli mahdollista, niittyjä, puutarhoja ja vainioita tahi asettakoon sieraimiinsa puuvillatukon, joka siivilöi ilman, mutta ei estä hengitystä. Rautatiematkoilla tulee pitää nenäliinaa tahi silkkiharso silmillä. Asuinhuoneen ikkunat pidettäköön päivin suljettuina.

 

 

Vuonna 1913 ei heinäkuumeeseen tunnettu lääkehoitoa. Kuvassa tiputuspullo.

 

On kiinnostavaa havaita, että allergiat ovat välttäneet maatalouden parissa työskentelevää kansanosaa jo 1900-luvun alussa – sama ilmiöhän erottuu edelleenkin. Jokin aika sitten Duodecim-lehdessä julkaistiin uutinen tutkimuksesta, jossa oli havaittu ilmiön selittyvän maidon pastöroinnilla (kirjoitin aiheesta viime kuussa). Tutkimuksen mukaan siis pastöroimaton maito suojaisi allergioilta. En osaa sanoa milloin vuonna 1862 keksitty pastörointi on Suomessa aloitettu, mutta tokkopa vielä vuonna 1913 – ainakin on vaikea uskoa sen olleen käytössä kovin yleisesti tähän aikaan.

 

Voiko vanhan lääkärikirjan perusteella tehdä päätelmiä pastörointitutkimuksen luotettavuudesta? Kyllä tämä joka tapauksessa kysymyksiä herättää.