Heti ensimmäiseksi lienee syytä täsmentää, etten suinkaan pyri esittelemään Hyvinkään menomestoja arvojärjestyksessä. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt kirjoittaa Hyvinkään kaupunginkirjastosta heti ensimmäiseksi! Mikäpä muu kertoisi paikkakunnasta ja päättäjien asenteista enemmän kuin kirjasto?

 

Hyvinkään kirjastotoiminta on alkanut jo aivan 1900-luvun alussa, mutta sen varhaisimmista vaiheista ei ole kovin paljon tietoja. Kunnallinen kirjasto perustettiin vuonna 1921, mutta kirjoja oli aluksi vain vähän – vuoden 1924 lopulla 821 teosta. Ymmärrettävää onkin, että kukin asiakas sai lainata vain yhden kirjan kerrallaan.

 

Kun Hyvinkäästä vuonna 1960 tuli kaupunki, muutettiin kirjastokin luontevasti kaupunginkirjastoksi. Kirjamäärä oli tähän mennessä ehtinyt nousta jo 17 729 niteeseen. Vuosikymmenen loppupuolella valmistui Raimo ja Ilmo Valjakan suunnittelema uusi kirjastorakennus, jossa Hyvinkään pääkirjasto nykyäänkin sijaitsee. Valmistumisajankohtanaan rakennusta pidettiin niin upeana ja edistyksellisenä, että vierailijoita saapui sankoin joukoin aina Japanista saakka sitä ihmettelemään.

 

Vuonna 2005 Hyvinkään kirjastoissa oli asiakkaiden ilona yhteensä 199 622 kirjaa.

 

Kaikki tiet (tai polut) vievät kirjastoon.

 

Tämän pienen historiikin jälkeen haluan nyt kohdistaa syyttävän sormeni Hyvinkään pääkirjastoon, joka on viime aikoina selvästi häirinnyt blogittamistani. Nytkin kuulen korvissani kirjaston kutsun, sillä edellisen vierailun lainakirjat on luettu.

 

Toisaalta saan myös kiittää tätä runsaasti varustettua kirjastoa paljosta, sillä se näyttää herättäneen viime toukokuusta lähtien kadoksissa olleen tarpeeni saada lukea kirjoja. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka poikkeuksellista elämänvaihetta elän parhaillaan. Siitä saakka, kun opin viisivuotiaana lukemaan, olen ollut kirjojen suurkuluttaja. Yleensä olen lukenut suunnilleen kirjan per päivä. Näin siis viime toukokuuhun saakka, jolloin käynnistyi erinäisten syiden vuoksi tapahtumasarja, jonka seurauksena huomasin yhtäkkiä, että en enää tarvitse kirjoja samalla tavalla kuin ennen. Kykenen nykyään aikaisempaa helpommin olemaan kahden kesken omien ajatuksieni kanssa, eikä minun tarvitse paeta jonkun muun luomaan mielikuvitusmaailmaan. Olen jopa huomannut selviäväni hengissä junamatkoista, vaikka minulla ei olisi mitään lukemista - tai mitään muutakaan tekemistä - mukana.

 

En tiedä kykeneekö edes Hyvinkään pääkirjastokaan palauttamaan minua täysin ennalleen, ja ehkäpä se ei olisi edes hyvä asia. Hyvin varustetulla kirjastolla on kuitenkin selkeä vaikutus lukuhaluihin. 

 

 

Hyvinkään kirjastokortti voittaa Helsingin (ikivanhan) kirjastokortin ulkoisilla avuillaan helposti.

  

Kaikille kiinnostuneille vinkiksi: syväsukellus Hyvinkään kaupunginkirjaston historiaan löytyy täältä.