Viikko sitten vietettiin Earth Hour 2008 päivää, ja Lepis haastoi koko joukon bloggaajia – minut muiden muassa – viettämään energiansäästötuntia illalla. Luin tunnin kirjaa kynttilänvalossa. Se herätti paljon ajatuksia.

 

Suomessa ensimmäinen sähkövalo sytytettiin Finlaysonin kutomosalissa Tampereella vuonna 1882. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sähkövalo oli koko kansan käytössä.

 

Millaista onkaan ollut elämä päreiden, kynttiöiden ja öljylamppujen valaisemissa kodeissa, pitkinä pimeinä talvina? Vaikka käytössäni oli kaksi kynttilää, huomasin kirjan lukemisen olevan tavanomaista hitaampaa ja hankalampaa. Silmät tuntuivat väsyvän nopeasti, kun vilkkaat varjot kisailivat yhdessä kirjainten kanssa. Entäpä, jos valonlähteenäni olisi ollut vain himmeä päre, kuten maaseudun asukkailla vielä 1800-luvulla aivan yleisesti oli?

 

Sähkövalo tekee lukemisesta nautinnollista ja mukavaa, vaikka keinovalo ei tietenkään ole tunnelman luojana elävän tulen veroinen. Jos kirjoja pitäisi tihrustaa pimeässä väsynein silmin, en varmaankaan olisi tällainen lukutoukka.

 

Tunti ilman sähköä tuntuu ihmeelliseltä vuonna 2008. Se tekee kuitenkin hyvää. Sekä luonnon että oman suhteellisuudentajun nimissä pitäisi sähkökitsaita tunteja tai päiviä viettää useamminkin.